Alasivuauringot näkyvät horisontin alapuolella. Ne sijaitsevat samassa määrin horisontin alapuolella kuin valonlähde on horisontin yläpuolella. Näiden värillisten halojen näkymiseksi havaitsijan alapuolella on oltava jääkiteitä. Tällainen tilanne on mahdollinen joko maanpinnalla jääsumussa tai lentokoneesta havaitessa.
Jääsumussa alasivuaurinkojen voi nähdä kimaltelevan erillisissä kiteissä varjoista lumipenkkaa vasten. Korkealta paikalta katsoessa jääkiteitä voi olla havaitsijan alapuolella niin paljon, että alasivuauringot ilmenevät samanlaisina kiinteinä valoalueina kuten lentokoneestakin.
Jääsumussa kirkkalla lampulla luodussa halonäytelmässä halotaivas on mahdollista kääntää ylösalaisin niin että alasivuauringot näkyvät horisontin päällä. Tämä tapahtuu sijoittamalla lamppu horisontin alapuolelle. Koska alasivuauringot aiheuttavat laattakiteet ovat vaakasuunnassa leikattavissa kahteen symmetriseen puoliskoon, näkymä vastaa täydellisesti sitä mitä näkyisi horisontin alapuolella jos valo olisi horisontin päällä.
Lentomatkoilla alasivuauringot eivät ole erityisen harvinaisia, mutta ne ovat lyhytaikaisia ja saattavat siksi mennä sivu suun. Jääsumussa puolestaan on helppoa unohtaa katsoa maata vasten näkyvää alasivuauringon värillistä kidevälkettä.
Alasivuauringot on mahdollista talvella havaita myös jään pinnalla. Tällöin ne syntyvät joko jäälle kasvaneissa kiteissä tai harvemmin jäälle ilmasta laskeutuneissa kiteissä. Niitä voi nähdä myös kuuraisen auton lasi- ja peltipinnoilla.

Kirkas valkoinen ala-aurinko ja sen molemmilla puolilla näkyvät värilliset alasivuauringot lentokoneesta kuvattuna. Halot sijaitsevat aina yhtä paljon horisontin alapuolella kuin Aurinko on horisontin yläpuolella. Kuva Jouni Finnilä.

Alasivuauringot jään pinnalle sataneissa kiteissä. Kuva Ágnes Kiricsi.

Alasivuauringot jään pinnalle kasvaneissa kiteissä. Kuva Jari Piikki.

Kirkkalla lampulla jääsumuun luodussa halonäytelmässä on horisontin alapuoliset halot, alasivuaurinko ja ala-aurinko, saatu kiepsautettua horisontin päälle sijoittamalla lamppu horisontin alapuolelle. Tavallinen sivuaurinko näkyy horisontin alapuolella lampun tasossa. Kuva Jari Luomanen.

Alasivuauringot auton kuuraisessa tuulilasissa. Sivuaurinkojen läpi kulkee heikko alahorisonttirengas. Valonlähteenä käytetty lamppu on kuvan yläosassa konepellin päällä. Jos valonlähde on tuulilasin toisella puolella, kyse on tavallisista sivuauringoista. Kuva Marko Riikonen.
Vau! Varmasti mahtava aamu.
Mahtava tilanne ja mahtavat kuvat! Jääsumukerros itsessään ei erotu juurikaan, mutta halot paljastavat sen kiistatta :)
Näin kirkkaasta alasivuauringosta tulee mieleen halomuoto, jota ei liene koskaan (vielä) havaittu, nimittäin 44 asteen alasivuaurinko... Sattuisiko olemaan kuvia tuosta tilanteesta, tuplaetäisyydellä Auringosta? Tai vieläkin kauempaa, 120 asteen kieppeiltä?
Valitettavasti kuvaa Teron mainitsemaan suuntaan ei ole. Lännen suunnalla sumupilvi oli tiiviimpi ja siellä oli sitten tunturin rinnekin tiellä, joten minulla ei ole havaintoa eikä kuvaa, jotka olisivat ehkä tehneet minusta kuuluisan halopiireissä :(
No seuraavalla kerralla sitten :)
Tuossa vaan olisi ollut puitteet kohdallaan, kun on huikean kirkas alasivuaurinko ja tumma metsä sopivasti taustana. No, ehkä sekundäärinen alasauri jää teorian tasolle (vielä pitkäksi aikaa), kun "tavalliseenkin" 44 sauriin tarvitaan verkkokalvotkäräyttävä 22 asteen sivuaurinko.