Ellipsihalot ovat elliptisiä renkaita tai niiden osia jotka näkyvät hyvin lähellä valonlähdettä. Päivätaivaalla ne jäävät helposti huomaamatta Aurigon häikäisyn vuoksi, yöllä Kuun ympärillä ne sattuvat helpommin silmään.
Ellipsihalot ovat yleensä valkoisia, joskus niissä voi olla spektrin värejä. Näkyvillä saattaa olla useita ellipsihaloja yhtäaikaa, mutta tavallisesti havaittavissa on selkeästi vain yksi.
Ellipsihalot syntyvät matalista, alijäähtyneitä vesipisaroita sisältävistä pilvistä satavista jääkiteistä. Yleensä emäpilvi on Altocumulus, talvisin myös Stratocumulus tai Stratus. Talvella kiteet satavat usein maanpinalle saakka, jolloin ilmiötä voi pitää myös jääsumussa syntyneenä, varsinkin jos emäpilvi on muuttunut kokonaan jääkiteiksi.
Ellipsihaloja aiheuttavat jääkiteet syntyvät olosuhteissa joissa lämpötila on noin -15° C tuntumassa. Talvella lämpötila maanpinnalla on ellipsihalojen aikaan tavallisesti näissä lukemissa. Muutamia satoja metrejä ylempänä, missä kiteet ovat muodostuneet, lämpötila voi tietenkin poiketa maanpinnan lukemista, mutta oletettavasti useimmissa tapauksissa eroa ei juurikaan ole.
Ellipsihalot ovat hyvin suurilla valonlähteen korkeuksilla renkaan muotoisia. Suomessa Kuu tai Aurinko ei nouse niin korkealle että ne näkyisivät täysin pyöreinä.
Ellipsihalot ilmenevät joko yksinään tai pilarin kanssa. Hyvin harvoin samassa jääkidepilvessä näkyy muitakin haloja. Joskus taivaalla voi olla ellipsihalon aikaan yläpilveä jossa näkyy tavanomaisia haloja.
Valokuvien ottamisessa ei siis kannata tuhlata aikaa paikan etsimiseen.
Valonlähdettä läheisen sijaintinsa ja lyhytaikaisen esiintymisensä vuoksi monet ellipsihalojen näytelmät jäävät epäilemättä huomaamatta. Mahdollisuudet niiden näkemiseen kasvavat jos tarkkailee edellä mainittujen pilvien muuttumista jääkiteiksi. Suurimmassa osassa näin syntyneita jääkidepilviä ei ellipsihaloa kuitenkaan ole, mutta lopulta aina onnistaa.
Aurinkolasit tai jopa kahdet sellaiset päällekkäin on hyvä olla yritettäessä nähdä ellipsihaloja Auringon valossa, sillä toisinaan kidepilven taustahohde on niin voimakas ettei ellipsihaloa pysty erottamaan paljain silmin. Ainakin kerran ellipsihalo on tällaisessa tilanteessa todettu ottamalla sokkona valokuva Auringon suuntaan. Pokkareiden rajoittuneiden kuvausominaisuuksien vuoksi kovan taustahehkun tilanteessa kuva voi ylivalottua niin että ellipsi hukkuu sen alle.
Jos taivasta pitää tiiviisti silmällä ellipsihalojen varalta, niitä voinee havaita keskimäärin noin kerran vuodessa.

Altocumulus-pilven jääkiteiksi muuttuneessa osassa näkyy ellipsihalo (nuoli). Ellipsihalon alapuolella, itse Altocumuluksessa on vesipisaroista muodostunut punainen kehä. Kuva Panu Lahtinen.

Ellipsihalo kuun valossa. Kuva Jari Luomanen.

Pilvikuitujen epätasaisuuksien rikkoma ellipsihalo. Kuvan yläosassa näkyy Altocumulus-pilveä, josta ellipsin aiheuttanut jääkidepilvi syntyi. Kuva Marko Riikonen.

Ellipsihalo jääsumussa. Kuva Eetu Saarti.
Eihän vain kamera ole päässyt tärähtämään pystysuunnassa, kun tätä kuvaa on otettu? Jos on, se venäyttää tavallisen Kuun pyöreän kehän ellipsiksi.
Kameran heilahdus ei vaikuta valikoivasti, eli myös tähdet, puut ja pilvet - koko kuva olisi heilahtanut.
Muutama tähti kuvassa Vahdin resoluutiolla näyttää pistemäiseltä. Originaalin täyden resoluution osasuurennokset puiden oksista ja tähdistä sulkisivat pois tärähdysoletusta. Valotusaika/exif olisivat myös hyödyllisiä..
Jos olisi kyse siitä, että pyöreistä piirteistä tulee noin elliptiset, niin olisi sen verran merkittävä heilahdus kyseessä, että koko kuva olisi suttua. Valotusajasta riippumatta.
On selvä tapaus, mutta harvinaista kerran elämässä tai ei silloinkaan ilmiöhavainnosta on varminta perata pois kuvaus- tai linssivirheen mahdollisuus, toteaa nimimerkki "muutaman valeovaalihavainnon tekijä".
Minun piti ihan ruveta tutkimaan tätä. Otin kymmeniä kuvia Kuusta sekä kameralla että puhelimella niin, että ne tärähtivät. Juuri sopivasti tärähtäneissä kuvissa Kuu muuttui hienosti ellipsiksi. Mutta samalla kuvissa olleet puut näyttivät aina enemmän tai vähemmän tärähtäneiltä myös. Eivät ne kuvat mitään suttua olleet, mutta puista huomasi tärähtämisen kyllä, kun niitä tarkasti katsoi. Tässä yksi kuva malliksi (pilviä ei juuri ollut tuolloin, että olisivat levittäneet ellipsin näyttävämmäksi): https://photos.app.goo.gl/7JtHneLjB8PD4dDe9
Olen itse saanut aikaan valitettavan usein tärähtäneitä kuvia, kun olen hämärässä yrittänyt käsivaralta kuvata, ja lopputulos on ollut monesti niin samankaltainen tuon ellipsihalokuvan kanssa, että siksi aloin epäillä. Mutta uskottava se nyt on, että havainnon kuvassa on aito ellipsihalo. Onnittelut nimettömälle havaitsijalle harvinaisuuden kuvaamisesta!
Minä yritin myös saada muutaman ruudun verran ohuen udun läpi loistavaa täyttä kuuta soikeaksi heilauttamalla kameraa laukaisuhetkellä. Kunnollista ovaalia ei syntynyt. Tuli vain epämääräisiä venkuroita ja möykkyjä. Timon ellipsi on aika hyvä mutta kuitenkin epäsymmetrinen. Kuviini mahtui lehdettömiä koivun latvoja ja niiden epäselvyyden voisi laittaa tuulen piikkiin, mutta tähdet piirtyivät liikettä vastaavina viiruina, jotka sai zoomaamalla paremmin esiin.